Neulasia

Olen viimeiset pari iltaa lueskellut netistä jännää teoriaa [1, 2, 3, 4 (Google video)] AIDSin synnystä. Yleisin versio viruksesta, HIV-1, on simpansseista ihmiseen hypännyt retrovirus, ja HIV-2 on hypännyt eräästä afrikkalaisesta häntäapinalajista (Cercocebus atys). Ensimmäinen tunnettu HIV-tapaus on Kongosta vuodelta 1959. Yleisemmin, noihin aikoihin AIDS alkoi leviämään Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Teorian mukaan samaan aikaan samoilla seuduilla tehdyt poliorokotteiden laajat testaukset mahdollistivat viruksen hyppäämisen ihmiseen. Suun kautta annettavaa elävistä mutta heikennetyistä viruksista koostuvaa poliorokotetta valmistettiin kasvattamalla polioviruksia apinoiden munuaisista otetussa solukossa [5]. Kasvettuaan riittävän monta sukupolvea apinan solukossa, virukset muuntuvat sen verran etteivät ne enää aiheuttaneet ihmisessä tautia, mutta kylläkin immuunivasteen (jos nyt oikein ymmärsin). Massoittain afrikkalaisia, myös immuunipuolustukseltaan vielä kehittymättömiä pieniä lapsia, olisi sitten tätä kautta altistunut apinaperäiselle materiaalille, ja mahdollisesti HIV-viruksen alkumuodoille. Asiaan tutustuessa meno on välillä aika hurjaa, Edward Hooper väittää että paikallisten simpanssien munuaisia olisi käytetty rokotteen kasvatusalustana [1], rokotustyötä tehneet lääkärit väittävät että munuaiset olivat peräisin aasialaisista reesusapinoista, ja nimenomaan eivät paikallisista simpansseista [6, 7 (pdf)].

Ilmeisesti yleisemmin hyväksytty teoria AIDSin synnystä menee niin, että joskus ja jossain päin Afrikkaa joku metsästäjä on apinoita teurastaessaan saanut mahdollisesti haavaansa verikontaktin virusta kantavasta apinasta, ja epidemia on sitten alkanut tätä kautta. Tälläista apinoiden virusten siirtymistä metsästäjiin on havaittu [8]. Tämä selitysmalli ei kuitenkaan uskottavasti selitä, miksi AIDS alkoi leviämään juuri 50-60 lukujen taitteessa, kun ihmiset kuitenkin ovat metsästäneet apinoita tuhansien vuosien ajan. Toisaalta [9, 10 (pdf)] suunnilleen noihin aikoihin lisääntynyt väestönkasvu, kaupungistuminen, liikenneyhteydet, ja länsimaisen lääketieteen tulosta aiheutunut laaja injektioneulojen kierrätyskäyttö välillä puhdistamatta saattavat kuitenkin ilman poliorokoteteoriaakin selittää miksi AIDS-epidemia alkoi levitä tuolloin eikä aiemmin.

Jännä juonenkäänne on, että yksi evoluutiobiologian suurista nimistä, W. D. Hamilton, kiinnostui poliorokoteteoriasta, ja teki 1999 ja 2000 kaksi matkaa Afrikkaan, tarkoituksenaan kerätä näytteitä simpanssien ulosteista jotta niistä voitaisiin etsiä HIV:n sukuisia SIV-viruksia ja tätä kautta selvittää minkä alueen simpansseista HIV-1 todennäköisimmin voisi olla peräisin [11 s. 24-36 (pdf), 12]. Toisella matkallaan W. D. Hamilton sairastui malariaan ja kuoli pian palattuaan Englantiin. W. D. Hamilton kritisoi kovasti tiedelehtien haluttomuutta julkaista mitään poliorokoteteoriaan viittaavaa.

Kotona taas jo melkein viikon. Tämä ohjelmanpätkä Australian televisiosta oli kohtalaisen hauska. Redditin kautta huomasin.

Museolta lentokentälle kesti semmoiset puolitoista tuntia, reittiä D-linja, nopea E-linja ja lopuksi Airtrain. Airtainin lipun ostaminen ei ensin onnistunut, kun mukana ei ollut pientä sen $5 hinnan verran ja automaatti antaa max $6 edestä vaihtorahaa. Sama pätee metrolippuautomaatteihin muutenkin. Kun pankkiautomaatista saa $20 seteleitä, saa koko ajan pitää varansa että mukana on tarpeeksi pienenpieäkin. Lentokentälle tulo 4 tuntia ennen koneen lähtöä, kummallisten turvatarkastusten varalta, osoittautui turhaksi. Kyllähän nuo pyytävät portille 1 t 15 min ennen koneen lähtöä, mutta kaikesta sitä edeltävästä jonottamisesta + turvatarkastuksesta selvisin ehkä noin puolessa tunnissa. Täällä lentokentällä ensimmäistä kertaa koko matkan aikana sain web-selaimen auki gprs:n yli. Aikaisemmin en ole kertaakaan onnistunut, ainakaan sen noin minuutin odottamisella mitä olen jaksanut odottaa. Toisaalta Shozun kautta blogi on kuitenkin päivittynyt. En oikein ymmärrä tätä kuviota. Voisiko olla että jotkut tukiasemat suostuvat datasiirtoon ja toiset eivät? Ja olisin aina yrittänyt huonon tukiaseman kanssa, mutta Shozu taustalla pyöriessään olisi aina ennen pitkää onnistunut saamaan datayhteyden auki. Selitys tuntuu kummalta, mutta en nyt parempaakaan keksi. Kohta, n. puolen tunnin päästä, portille ja sitten Amsterdamiin.

Museo on hieno ja kookas. Näyttelyitä on alkuperäiskansoista akselilla Afrikka-Amerikka-Tyynimeri, eläimistä, geologiasta, maapallosta ja avaruudesta. Tuossa kuvan dinosauruksessa, pääaulassa, on ehkä haettu enemmäkin dramaattista kuin biomekaanisesti realista asentoa.

Rockefeller, öh, jonkin huipulla. Empire Staten huippu (kuvassa keskell&auml olisi tietysti se aito ja alkuperäinen näköalapaikka, mutta arvelin tämän halvemmaksi ja ruuhkattomammaksi. Jonoja oli, mutta vain noin minuutin mittaisia (lauantai-ilta, kahdeksan aikaan). Lisäksi hississä oli läpinäkyvä katto ja hissikuilu neonvaloilla valaistu.

Sohossa, taisi olla Spring streetillä W. Broadwayn ja Broadwayn välissä, oli kauppa nimeltä Evolution. Siellä oli mm. eläinten, ihmisten ja ihmisapinoiden kallojen replikoita, fossiileja ja sitten näitä. Päivällä, kun tulin NYCiin junalla pohjoisesta, jäin pois Harlemissa 125. kadun asemalla. Ensivaikutelma oli hupaisa: valkoisia naamoja alle 5% populasta (niistäkin enemmistö puhui espanjaa) ja kaikilla alle 3-kymppisillä jätkillä on huppari huppu päähän vedettynä. Harlemista kävelin W 106 kadulle, ja missasin aluksi hostellin (JazzOnThePark.com) reilun 250 kadunnumeron verran. Täällä kadunnumerot vaihtuvat nopeasti, joten tuo oli vain noin kilometrin matka. Hostellilta menin metrolla Brooklynin puolelle, josta kävelin sillan yli takaisin Manhattanille. Loppupäivä enimmäkseen menikin Manhattanilla kävellessä. Ehdin WTC-montulta enimmäkseen Broadwayta seuraillen illan suussa Times Squarelle asti, paljon jää näkemättä. Sitten tulin metrolla takaisin hostellille, kun jo väsyttää.

Sillan yli käveleminen on suosittua turistipuuhaa.

Esitelmä oli eilen (tiistaina). Tusseilla käsin piirretyt ja powerpointtiin skannatut kalvot saivat paljon kehuja jälkeenpäin. Tusseissa on kyllä vähän epätarkka jälki, ja käsialassani olisi parantamisen varaa. Ensi kerralla varaan enemmän aikaa, ja teen puuväreillä.

Kokouksen viimeinen kohde on Black Rock Forest New Yorkin osavaltiossa. Kävelimme iltapäivällä pitkään ympäröivissä metsissä. Suomalaiseen silmään on hassua kun näissä lehtimetsissä ei ole kenttäkerroksen kasvillisuutta juuri lainkaan. Maassa on paljon tammenterhoja, ja rinteissä pitää olla varovainen ettei liukastu kun terhot vierivät jalkojen alla.

Sähkölasku on kuulemma 5000 dollaria kuussa.

Harvard Forestissa. Majoitustilat ulkoapäin.

Täällä New Hampshiren metsäisillä vuorilla on ruska-aika alkamassa.

Tänään alkaa kokous, tai efektiivisesti vasta huomenna, mutta tänään illalla klo 19 aikaan Nathan ottaa minut kyytiin ja ajelemme jonnekin pohjoisen suuntaan. Huomenna sitten reippaasti koko päivä metsäretkeilyä Bartlett Experimental Forestissa.

Kasvillisuuskaukokartoitusalan kaverit Bostonin yliopistosta veivät minut syömään lobsteria (on varmaan hummeri suomeksi). Onhan otuksessa selvästi enemmän syötävää kuin suomalaisissa (tai kiinalaisissa) ravuissa, mutta muuten näkisin että suurin makuero tulee siitä että lobsteri tarjottiin lämpimänä kun taas ravut yleensä jäähdytetään ennen syömistä. Ravintola, Union Oyster House, manostaa olevansa Amerikan vanhin ravintola. Noin vanhasi mestaksi kumma että kukaan ei ole niille kertonut että uuniperuna pitää tehdä jauhoisesta perunasta. Kiinteämaltoisesta tulee inhan liisterimäinen uuniperuna, joka jäi syömättä vaikka nälkä olikin.

Oli paras lentomatka ikinä. Ensin välillä Helsinki - Pariisi nukahtin heti syötyäni lounaan, ja nukuin loppumatkan. Kinkkusuikaleet melkein missä tahansa ruoassa ovat kyllä aika inhottavia. Pariisista eteenpäin yritin katsoa elokuvaa, mutta lentokoneen elokuvapalvelu minun ruutuni osalta sekosi kesken elokuvan, ja nukahdin. Heräsin taas aterialle, ja sitten otin mielestäni pienet torkut. Hiukan hämmästyin kun torkkujen jälkeen oli enää 1,5 tunnin matka Bostoniin. Hieno homma, yleensä lentokoneessa on kuitenkin sillä lailla sekava olo ettei oikein pysty lukemaan mitään kunnollista, joten lähinnä pitkästyy.

Nyt olen perillä 3 jätkän kommuunissa, josta pummasin CouchSurfingin kautta yöpaikan 2 yöksi. Tyypeillä on langaton verkko, ja hyllyt täynnä tietokonekirjallisuutta. Suurin ero vastaaviin paikkoihin Suomessa taitaa olla olohuoneen pehmeästi upottava karvainen kokolattiamatto. Suomessa ne ovat hyvin harvinaisia.

No eivät nuo turvatarkastukset poikkeuksellisia olleet. Hesassa piti ottaa läppäri pois suojataskustaan, täällä vain kurkistettiin taskun sisään. Sitten Bostoniin.

Hyvissä ajoin kaksi tuntia ennen lähtöä kentällä. Ei täällä mitään ruuhkaa ole, lähtöselvityksestä läpi parissa minuutissa.

Vanha kunnon 5110

Vanha rakas puhelimeni alkoi taskussa sammahdella kovin usein, syynä varmaan löystynyt akku. Korjausyrityksen sijaan tuli sitten ostettua uusi (Nokia E70). Kasvikuvioitujen vaihtokuorten puutetta yritetään paikata muilla ominaisuuksilla, joihin tutustumiseen saa kulumaan aikaa. Google mapsin mobiiliversio näyttää kivalta, puhelimessa pyöriviä irkkiohjelmia on (jmIrc, WLIrc2) ja s2PuTTY:llä saa pääteyhteyksiä. Päätteellä 5×7 pikselin fontilla saa huimat 83×41 merkkiä näytölle niin että lukeminen on vielä jotenkin mahdollista, ja 6×9 fontilla 22×69 merkkiä niin että lukeminen on jo ihan mukavaa. Tiedostonsiirto-ohjelmaa (tyyliin scp tai sftp) en ole toistaiseksi löytänyt. Varavaihtoehto 1 on käyttää puhelimen omaa sähköpostiohjelmaa ja lähettää siirrettävät tiedostot itselleen sähköpostin liitteenä. Varavaihtoehto 2 on opetella koodaamaan Pythonilla tai C++:lla tuolle S60 alustalle, ja tehdä itse.

Tosin, lähinnä ajattelin että tiedostonsiirrolle olisi tarvetta mobiilibloggauksessa, ja sitten löysin Shozun, joka tarjoaa (ilmaiseksi) puhelimeen ohjelman jolla voi lähettää puhelimesta kuvia yms. suoraan blogiin. Ja kun Shozu kertoi toimivansa yhteen mm. tämän WordPressin kanssa, niin tuli sitten aloitettua blogi. Pitäähän tätä kaikkea päästä kokeilemaan.