Neulasia

Kerrassaan mainio tarina kvanttimekaniikan merkityksen pohtimisesta, ja tuon pohtimisen historiasta. On useita tulkintoja siitä mitä kvanttimekaniikan kööpenhaminalaistulkinta tarkallleen tarkoittaa, mutta olen niin samaa mieltä että se rooli jota se pitkin viime vuosisataa näytteli, ja edelleen tuntuu näyttelevän kvanttimekaniikan perusoppikirjoissa “has got to be one of the most embarrassing wrong turns in the history of science.”

Tämä artikkeli käsittelee keskittymisen ja ajattelun ja vaikeiden ongelmien ratkaisemisen psykologiaa, tietenkin lähtokohtana pääasiassa ohjelmointi. Se on kiehtovinta mitä olen aiheesta pitkään aikaan lukenut. Artikkeli on 13 (web)sivua pitkä.

Lisäys: Ajatustyöläisen keskittymisestä sinänsä olen aikaisemminkin lukenut mm. Lasun “Kammoksu keskittyneen koodarin keskeyttämistä” ja Paul Grahamin “Holging a Program in One’s Head“. Yllämainitussa artikkelissa on (minulle) uutta (1) se että näistä ajattelun moodeista voidaan vetää yhteys neurotieteeseen: aivokuviin ja hormoneihin. Ja (2) erityisen hurja oli väite että normaali työyhteisö ei tuppaisi sietämään ryhmää joka on jatkuvasti flowssa, tuottava ja työssään viihtyvä, että tämä muun yhteisön paine olisi olennainen tekijä siinä miksi flowssa olevan tiimin rakentaminen on niin vaikeaa. Molemmista kohdista, jos ehtisi, tekisi mieli kaivella missä määrin kyseessä on kirjoittajan omat ajatukset, missä määrin asioista on julkaistuja tutkimuksia.

Ainiijjoo, enpä ole muistanut blogilleni kertoa. Aloitin viime toukokuusta työt Lontoossa, UCL:ssä, Maantieteen laitoksella. Työnkuvana on “kehittää nopeita heijastusoperaattoreita kaukokartoitusaineiston ja ekosysteemi(hiilen kierron)mallien yhteen kytkemiseksi”. Kasvillisuuden valonheijastusmallia kutsutaan tässä yhteydessä operaattoriksi, sillä täällä ekosysteemimalleja ja satelliittikuvia yritetään yhteiskäyttää data-assimilaation viitekehyksessä. Eli ekosysteemiamallin ei anneta tuottaa sellaista kasvillisuutta joka heijastusmallin mukaan heijastaisi valoa kovin eri tavalla kuin mitä satelliittikuvista näkyy. Simppeleimmillään data-assimilaatiota voi tehdä Kalman filtterillä, ja tässä tapauksessa heijastusmalli ottaa tuon havainto-operaattorin H roolin tuolla. Tavallinen Kalman filtteri olettaa H:n lineaariseksi, ja heijastusmallit eivät ole lineaarisia minkään järkevän ekosysteemimallin tilamuuttujan suhteen, joten käytetään jotain Kalman filtterin muunnettuja versioita, mutta siis näin.

Lyhyt ja selkeä video Möbius-muunnoksista. Aikanaan noita jauhettiin kurssilla Funktioteoria I viikkotolkulla. Nyt ne voi tuosta katsoa alle 3 minuutissa.

Sitten pidempi topologinen video.

Ilmeisesti Tshernobylin reaktorin raunioista on löydetty sieni joka pystyy pigmenttiensä avulla ottamaan energiaa gammasäteilystä, jota sienen kasvupaikalla on suuria määriä. Mahdollisesti samanlaisia sieniä on löydetty myös toimivien ydinvoimaloiden vesikierrosta. Linkkejä: Wikipedia, Science News, PLos ONE.

Philip Greenspun toteaa ettei näe mitään järkeä mennä opiskelemaan perustutkintoa tutkimuspainottaiseen yliopistoon sillä jos yliopisto palkitsee proffiaan pääasiassa tutkimusansioista, proffilla tuskin on kunnolla aikaa perusopiskelijoille. Aiemmin blogissaan hän myös havainnoi miten Harvardissa opetetaan suoraan Wikipediasta.