Yäk en syö

Olen välillä yrittänyt tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin, ja työkaverit ovat kiitelleet intoani ravintolassa kysellä että mikä olisi listalta kaikkein peribrittiläisin valinta. Steak and kidney suet pudding (”liha-munuais-munuaisrasvapiiras”?) pubissa syötynä ei ollut kovin kaksista, mutta tavallisesti nuo ovatkin valmistavaraa ja vain lämmitetään pubin keittiössä. ”Haggis, neeps and tatties” (”Haggis nauriiden ja perunoiden kera”) Edinburghissa italialaisen delin alakerrassa olevassa italialaishenkisessä (mustaa nahkaa ja kromia) ravintolassa, enempi gourmee-versioituna annoksena, oli kerrassaan mainiota. Kerran täällä vieraili tällaisen kirjankin kirjoittanut kiinalainen kaveri, ja vieraalta sitten tiedusteltiin että minkälaiseen paikkaan hän tykkäisi mennä syömään. Vieras vältteli ottamasta kantaa, kaikki kävisi hyvin, mitä te muut ajattelette. Minä sitten hihkaisin että no brittiläistä ruokaa, joo. Sausage & Mash cafeen (ynh, flashisivu) Islingtoniin sitten pomo meidät vei. Erityisesti lammas-minttu-makkarat olivat hyviä, ja perunamuusin seuraksi sai vielä valitta mm. muussattuja herneitä. Siis hernemuussia. Melko hyvää, vaikkakaan ei täysin erilaista kuin söisi hernekeittoa purkista.

Mutta tänään UCL:n ruokalassa ollut lampaanmaksa oli niin kauhean makuista etten yksinkertaisesti pystynyt syömään.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s