Poimintoja tekijänoikeuskeskustelusta

Olen seuraillut tekijänoikeuskeskustelua. Ehkä parhaan kiteytyksen on kirjoittanut ruotsalainen lehtimies Peter J. Olsson: täällä suomennos, täällä ruotsiksi.

Toinen hieno heitto tulee Duke-yliopiston oikeustieteen professori James Boyleltä. Mutta tuolla sivulla pitää lukea 2. ja 3. kappaleeseen asti että asia käy ilmi.

Kaj Sotala vastaa kovin tyylikkäästi Tietokone-lehden blogistille Ossi Mäntylahdelle. Vaikka Ossin argumentti ei kyllä ollut kovin hyvä, niin Kajn vastaus on sitäkin tyylikkäämpi.

Jännää tekstiä on myös Kemppisen blogissa, nimimerkin ”Matti H” ensimmäinen kommentti. (En valitettavasti osaa linkata siihen suoraan, joten tuolla sivulla joudut painamaan find ja hakemaan ”matti h”. Pelkkä ”matti” ei riitä; silloin löytyy eri kommentti.) Pelottavan aggressiivisia Matti H maalailee, mutta hetkeksi tuota kyllä pysähtyy ajattelemaan.

Soininvaara aloitti keskutelun vähän asian vierestä, puhumalla yleisesti hyödykkeiden hinnoittelusta taloustieteen ja yhteiskunnan hyödyn kannalta (27.8.2009). Keskustelu ajautui tekijänoikeuksiin, sillä se on nykyään kuuma aihe. Sitten (6.8.2009) Soininvaara huolestui, että jos tekijät eivät saa nykymalliin tuloja, se hänen ymmärtääkseen tarkoittaa, että kirjojen kirjoittaminen päätoimisena ammattina lakkaa. Pari bloggausta myöhemmin (10.8.2009 ja 14.8.2009), Soininvaara tuntuu jämähtäneen ajatukseen ”Kuka maksaa kirjailijalle” (29.8.2009).

Tähän kuoppaan tekijänoikeuskeskustelu tuntuu yleisemminkin lankeavan. Jos nyt ei ehkä levy-yhtiöt, ja muusikoistakaan ei tiedä, mutta ainakin kirjailijat tuntuvat taholta, jota vastaan kukaan ei toki halua olla. Joten moraalisesti tuntuu, että ei nyt kirjalijan ammatilta sovi viedä ansaintamahdollisuuksia, joten nykymallin tekijänoikeudet on säilytettävä. Asia on selvä, mielipide on muodostettu, ja muu keskustelu on turhaa.

Mutta entä jos koko tarina ei ollutkaan tässä?

Tekniikan kehittyminen tekee kopioinnin koko ajan helpommaksi. Siitä ei pääse mihinkään. Uutisten mukaan nuorempi sukupolvi kopioi koko ajan enemmän ja enemmän, mikä sopii yhteen sen kanssa että kopiointi on koko ajan yhä helpompaa. En itsekään oikein tiedä mitä mieltä olisin asiasta moraalisesti, varsinkin jos moraalikysymys rajataan sopivasti (kärjistetysti: ”Onko oikein viedä leipä kirjailijoilta?”). Mutta alkaa tuntua että oli tästä kysymyksestä kumpaa mieltä tahansa, sillä ei oikeastaan ole väliä.

Väliä on sillä, että jos kansa joka tapauksessa enenevässä määrin kopioi, mitä asialle aiotaan tehdä? Kuinka kattavia valvonta- ja urkintajärjestelmiä halutaan pystyttää, että verkossa kopioivat saataisiin kiinni rysän päältä? Kuinka kovia rangaistuksia niinkin kauheista rikoksista, kuten elokuvan tai kirjan kopioiminen, halutaan alkaa jakelemaan?

Jos rangaistukset eivät ole kovin kovia, eikä kiinnijäämisen riski kovin korkea, eiköhän kansa jatka kopioimista entiseen malliin. Kopionnista tullee suunnilleen yhtä paheksuttava rikkomus kuin punaisia valoja päin kävelemisestä. Onko tässä tapauksessa juuri väliä, onko kopiointi muodollisesti laillista vai laitonta, jos sitä kuitenkin laajamittaisesti tehdään.

Jos taas lähdetään kovemmalle linjalle, niin en voi välttyä ajattelemasta että pystytettävät valvonta- ja rangaistusjärjestelmät olisivat yhteiskunnalle paljon suurempi ongelma kuin se, mitä niillä lähdettiin ratkaisemaan.

Juuri sitä tuo ensimmäiseksi mainitsemani Peter J. Olssonin kirjoitus sanoi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s