Miten Helsingin yliopisto sijoittuisi Shanghain listassa ilman nobelisteja

Shanghain yliopisto julkaisee vuosittain listan [1] jossa maailman yliopistot on pisteytetty tietyllä kaavalla [2] tutkimusnäyttöjen mukaan. Listasijoituksen herättävät aina keskustelua.

Jotkus sanovat, että hieman ”ansaitsemattomasti” Helsingin yliopiston sijoitusta nostavat kauan sitten saadut palkinnot (Lars Ahlfors, Fieldsin mitali 1936; A. I. Virtanen ja Ragnar Granit, nobelit 1945 ja 1967). F. E. Sillanpään 1939 kirjallisuuden nobelia Shanghai ei käsittääkseni  huomioi [2], vaikka täysin varmaksi en osaa tulkita.

Yritän laskea mikä Helsingin yliopison sijoitus olisi ilman puolen vuosisadan takaisia palkintoja.

Pistekategoriat ovat: 1. Alumnin nobelit 2. Henkilökunnan nobelit 3. Highly Cited -henkilöt 4. Nature & Science -julkaisut 5. Julkaisut yhteensä, ja 6. edellisten summa per capita. Painot näille ovat: 10% 20% 20% 20% 20% 10%.

Kategoria 6. on hankala laskea näillä tiedoilla, joten approksimoin HY:n pisteitä 5 ensimmäisen kategorian painotetulla summalla, lopuksi jaettuna 0.9:llä:

    (0.1 * 13.3 + 0.2*(16.8 + 24 + 20 + 52.7)) / 0.9 = 26.7

Noilla pisteillä HY:n sijoitus olisi 79, kun oikeasti se on 73 (27.6 pistettä), eli lienee melko hyvä approksimaatio. Sitten poistan HY:n Nobel-pisteet:

    (0.1 * 0 + 0.2*(0 + 24 + 20 + 52.7)) / 0.9 = 21.5

Tuolla HY päätyisi jonnekin Lundin ja Tel Avivin välille, eli jaetun sijan 101-150 kerhoon.

    Lund: (0.1 * 22.4 + 0.2*(0 + 25.1 + 14.1 + 48.9)) / 0.9 = 22.07
    Tel Aviv: (0.1 * 0 + 0.2*(0 + 24 + 16.6 + 48.4)) / 0.9 = 19.78

Lähteet:
[1] http://www.shanghairanking.com/ARWU-Methodology-2012.html
[2] http://www.shanghairanking.com/ARWU2012.html

Toisaalta: Yllä verrattiin kuvitteellista nobelitonta HY:tä niin että muiden yliopistojen nobelit edelleen huomioidaan. Toinen tapa verrata olisi, että laskisi kaikilta yliopistoilta vain kategoriat 3, 4, ja 5. Eli kenenkään nobel-pisteitä ei huomioitaisi. Tällaisessa vertailussa, HY:n sijoitus tippuisi vain muutaman sijan. (Laskin joskus useampi vuosi sitten itse, ja Harri sanoi Facebookissa laskeneensa 2008 pisteille, jolloin HY:n sijoitus olisi pudonnut 5 sijaa.)

Nyt J-M. A. kertoi (Facebookissa) laskeneensa kaikkien yliopistojen sijoitukset ilman nobeleita (eli vain kategorioiden 3, 4, ja 5 pisteet), ja Helsingin yliopiston tämänvuotinen sijoitus tippuisi sijalle 78.

Tšernobylin ja Fukushiman eroista

Tšernobylissä reaktorin sammuttaminen epäonnistui (säätösauvat juuttuivat kesken matkan), ja vähäksi aikaa pieni osa reaktorista oli ylikriittinen, eli tapahtui ihan oikea ketjureaktio ja ydinräjähdys. Osa itse reaktoria räjähti ja reaktorin kappaleita lenteli sinne sun tänne. Reaktori siis hetken aikaa tuotti tehoa paljon enemmän kuin normaalisti täydelläkään teholla käydessään [1]. Näin voi käydä kun tuollaisella RMBK-tyypin reaktorilla [2] kämmätään. Lisäksi säätösauvojen hidastiaineena oli hiili (grafiitti) joka sitten syttyi palamaan [2], ja räjähdyksen jälkeen suoraan reaktorissa palava hiili aiheutti lisää päästöjen karkaamista taivaalle.

Fukushimassa sen sijaan on kiehutusvesireaktori (tai siis reaktoreita) [3], ja vaikka ne eivät ole yhtä turvallisia kuin painevesireaktorit, niin itse reaktori kuitenkin automaattisesti sammui heti maanjäristyksen jälkeen 11.3. [4] (eli tätä kirjoittaessa eilen). Varsinaista reaktorin yliteholla käymisestä johtuvaa ydinräjähdystä ei siis ole tapahtunut, eikä voikaan enää tapahtua.

Se mikä Fukushimassa on ongelmana, on reaktorin jälkilämpö [5]. Siinä missä Tšernobylin räjähdys johtui siitä että reaktori kävi hetken aikaa ehkä 10-kertaisella yliteholla, niin Fukushimassa itse polttoaineen ydinreaktiot ovat jo sammuneet, mutta reaktoriin jääneet hajoamistuotteet säteilevät vielä jonkin aikaa ja tuottavat jälkilämpöä. Tämä jälkilämpö on kuitenkin suuruusluokkaa 1/100 reaktorin normaalista käyttötehosta, ja ongelmaa ei olisi jos voimalan jäähdytysjärjestelmä tai varajäähdytysjärjestelmä (jonka diesel-generaattorit tsunami rikkoi) eivät olisi rikki. Insinööri osaisi rakentaa myös jäähdytysjärjestelmiä jotka eivät ole riippuvaisia vara-diesel-generaattoreista, mutta japanilaisilla ei tuolla tällaisia valitettavasti satu olemaan.

Se mikä Fukushimassa nyt ilmeisesti on räjähtänyt, on joko jälkilämmöstä kuuman reaktorin keittämä vesihöyry, jota on tullut niin paljon että painekuoret on pettäneet, tai sitten kuumuus on hajottanut vettä alkutekijöihinsä, hapeksi ja vedyksi, ja vetykaasu on räjähtänyt.

Varsinaista ydinräjähdystä ei siis ole tapahtunut, vaan joko vesihöyry- tai vetyräjähdys. Tämä on olennainen ero Tšernobyliin.

Reaktorin kanssa kosketuksissa ollut vesihöyry sisältää toki radioaktiivisuutta sekin, eikä ole kiva kun sitä pääsee karkaamaan taivaalle. Mutta koska itse reaktori ei ole räjähtänyt, eikä reaktorissa myöskään käsittääkseni ole palavia hiili-hidastinsauvoja, Tšernobylin kokoluokan radioaktiivisiin päästöihin ei pitäisi olla mahdollista päästä. Jälkilämpö saattaa myös riittää sulattamaan reaktorin, mutta koska varsinaisia itseään ruokkivia ydinreaktioita ei sammuneessa reaktorissa enää ole käynnissä, ns. Kiina-ilmiötä missä kuuma, käynnissä oleva reaktori sulattaisi itsensä ties kuinka syvällä maahan, ei pitäisi olla mahdollista tapahtua.

Jälkiviisaat ovat jo ihmetelleet, miksi japanilaiset pitivät radioaktiivista vesihöyryä painekuorien sisällä niin pitkään että painekuoret eivät kestäneet vaan höyry räjähti karkuun, eivätkä päästäneet radioaktiivista vesihöyryä hallitummin karkuun jo aiemmin. Ei tietysti ole kiva ajatus laskea radioaktiivista vesihöyryä taivaalle, mutta parempi laskea se ulos hallitusti kuin odottaa kunnes seinät pettävät, jolloin höyry pääsee joka tapauksessa karkuun. Ehkä ne toivoivat että seinät kestäisivät. Lisäksi nyt kun se karkasi näyttävällä räjähdyksellä, kaikki lehdet kirjoittavat että ”ydinvoimala räjähti”. Ja niinhän se räjähti, mutta kysessä oli vesihöyryräjähdys (tai sitten vetyräjähdys), eikä ydinräjähdys.

LISÄYS: Minulle on huomautettu että ”ydinräjähdys” ei välttämättä ole oikea tapa suomentaa sitä, mitä Wikipedia [1] kuvaa ensin ”second explosion resulted from a nuclear excursion” ja sitten ”second explosion was a nuclear power transient”. Joka tapauksessa olennainen ero Tšernobylin ja Fukushiman välillä on, että Tšernobylissä ydinreaktio lähti hetkeksi käsistä (=tehoa vapautui paljon enemmän kuin normaalissa voimalakäytössä), johtui se räjähdys sitten suoraan tuosta, tai tuon reaktion lämmittämästä vesihöyrystä ja/tai sytyttämästä vedystä, mutta Fukushimassa ydinreaktiot eivät ole karanneet, mutta koska jäähdytys ei toimi, paljon normaalia pienemmälläkin teholla lämpöä vapauttava reaktorin jälkilämpö keittää vettä, hajottaa vettä vedyksi ja hapeksi, ja on ilmeisesti sulattamassa itseään. Ja ehkä vielä olennaisempi ero on, että Fukushimassa reaktorin ytimessä ei ole palavaa hiiltä (grafiittia) syytämässä palokaasujen myötä radioaktiivista ainetta taivaalle.

[1] http://en.wikipedia.org/wiki/Chernobyl_disaster#Experiment_and_explosion

[2] http://fi.wikipedia.org/wiki/Grafiittihidasteinen_kanavatyyppinen_reaktori

[3] http://en.wikipedia.org/wiki/Boiling_water_reactor

[4] http://en.wikipedia.org/wiki/Fukushima_I_Nuclear_Power_Plant#2011_earthquake_events

[5] http://www.stuk.fi/ydinturvallisuus/ydinvoimalaitokset/ydinvoimalaitoksen_toiminta/sahkontuotanto/fi_FI/jalkilampo/

Reddit, ananas pitsassa, bromelaiini ja arkkibakteerit

Redditissä on keskustelu, kuuluuko ananas pitsaan. Joku sanoi että sopii hyvin kinkkupitsaan senkin vuoksi että ananaksessa on entsyymejä jotka auttavat lihan sulattamisessa. Vastasin siihen kuivasti, että entsyymit varmaankin tuhoutuvat lämmössä kun pitsa paistetaan. Mutta mutta, joku jatkaa että hänpä teki FASTA-hakuja ja löysi kaksi arkkibakteeria joilla on bromelaiinille (ananaksen lihaa pehmentävä entsyymi) ortologinen sekvenssi. Että jos haluaisi tehdä lämpöä kestävää bromelaiinia sisältävän ananaksen.

Ei niidenkään entsyymit varmaan kestäisi pitsanpaistolämpötiloja, mutta mahtaako ananas pitsassa edes lämmetä yli 100 asteeseen, kun se kai kuitenkin on aika vesipitoista? Tässäpä kysymys!

Joka tapauksessa, hienoa internet!

Biotieteiden laitos on taas biotieteiden laitos

Vuosina 2004-2009 oli Biotieteellinen tiedekunta, jossa oli Bio- ja ympäristötieteiden laitos. Nyt ne vaihtoivat nimiä päikseen: on Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta jossa Biotieteiden laitos. Edellisen kerran yliopistolla oli Biotieteiden laitos vuosina 1995-2003. No jos tarkkoja ollaan, niin Biotieteiden laitokseen2010- kuuluu Biotieteiden laitoksen1995-2003 lisäksi se mikä oli Ekologian ja systematiikan laitos1995-2003 ja 2004 Maatalous-metsätieteellisestä Biotieteelliseen tiedekuntaan2004-2009 siirtyneet limnologia, kalataloustiede ja ympäristönsuojelutiede.

”You calculated, but failed to shut up”

Kerrassaan mainio tarina kvanttimekaniikan merkityksen pohtimisesta, ja tuon pohtimisen historiasta. On useita tulkintoja siitä mitä kvanttimekaniikan kööpenhaminalaistulkinta tarkallleen tarkoittaa, mutta olen niin samaa mieltä että se rooli jota se pitkin viime vuosisataa näytteli, ja edelleen tuntuu näyttelevän kvanttimekaniikan perusoppikirjoissa ”has got to be one of the most embarrassing wrong turns in the history of science.”

Keskittymisen ja ajattelun psykologiaa

Tämä artikkeli käsittelee keskittymisen ja ajattelun ja vaikeiden ongelmien ratkaisemisen psykologiaa, tietenkin lähtokohtana pääasiassa ohjelmointi. Se on kiehtovinta mitä olen aiheesta pitkään aikaan lukenut. Artikkeli on 13 (web)sivua pitkä.

Lisäys: Ajatustyöläisen keskittymisestä sinänsä olen aikaisemminkin lukenut mm. Lasun ”Kammoksu keskittyneen koodarin keskeyttämistä” ja Paul Grahamin ”Holging a Program in One’s Head”. Yllämainitussa artikkelissa on (minulle) uutta (1) se että näistä ajattelun moodeista voidaan vetää yhteys neurotieteeseen: aivokuviin ja hormoneihin. Ja (2) erityisen hurja oli väite että normaali työyhteisö ei tuppaisi sietämään ryhmää joka on jatkuvasti flowssa, tuottava ja työssään viihtyvä, että tämä muun yhteisön paine olisi olennainen tekijä siinä miksi flowssa olevan tiimin rakentaminen on niin vaikeaa. Molemmista kohdista, jos ehtisi, tekisi mieli kaivella missä määrin kyseessä on kirjoittajan omat ajatukset, missä määrin asioista on julkaistuja tutkimuksia.

Lontoo, UCL, maantiede

Ainiijjoo, enpä ole muistanut blogilleni kertoa. Aloitin viime toukokuusta työt Lontoossa, UCL:ssä, Maantieteen laitoksella. Työnkuvana on ”kehittää nopeita heijastusoperaattoreita kaukokartoitusaineiston ja ekosysteemi(hiilen kierron)mallien yhteen kytkemiseksi”. Kasvillisuuden valonheijastusmallia kutsutaan tässä yhteydessä operaattoriksi, sillä täällä ekosysteemimalleja ja satelliittikuvia yritetään yhteiskäyttää data-assimilaation viitekehyksessä. Eli ekosysteemiamallin ei anneta tuottaa sellaista kasvillisuutta joka heijastusmallin mukaan heijastaisi valoa kovin eri tavalla kuin mitä satelliittikuvista näkyy. Simppeleimmillään data-assimilaatiota voi tehdä Kalman filtterillä, ja tässä tapauksessa heijastusmalli ottaa tuon havainto-operaattorin H roolin tuolla. Tavallinen Kalman filtteri olettaa H:n lineaariseksi, ja heijastusmallit eivät ole lineaarisia minkään järkevän ekosysteemimallin tilamuuttujan suhteen, joten käytetään jotain Kalman filtterin muunnettuja versioita, mutta siis näin.