Poimintoja tekijänoikeuskeskustelusta
Olen seuraillut tekijänoikeuskeskustelua. Ehkä parhaan kiteytyksen on kirjoittanut ruotsalainen lehtimies Peter J. Olsson: täällä suomennos, täällä ruotsiksi.
Toinen hieno heitto tulee Duke-yliopiston oikeustieteen professori James Boyleltä. Mutta tuolla sivulla pitää lukea 2. ja 3. kappaleeseen asti että asia käy ilmi.
Kaj Sotala vastaa kovin tyylikkäästi Tietokone-lehden blogistille Ossi Mäntylahdelle. Vaikka Ossin argumentti ei kyllä ollut kovin hyvä, niin Kajn vastaus on sitäkin tyylikkäämpi.
Jännää tekstiä on myös Kemppisen blogissa, nimimerkin “Matti H” ensimmäinen kommentti. (En valitettavasti osaa linkata siihen suoraan, joten tuolla sivulla joudut painamaan find ja hakemaan “matti h”. Pelkkä “matti” ei riitä; silloin löytyy eri kommentti.) Pelottavan aggressiivisia Matti H maalailee, mutta hetkeksi tuota kyllä pysähtyy ajattelemaan.
Soininvaara aloitti keskutelun vähän asian vierestä, puhumalla yleisesti hyödykkeiden hinnoittelusta taloustieteen ja yhteiskunnan hyödyn kannalta (27.8.2009). Keskustelu ajautui tekijänoikeuksiin, sillä se on nykyään kuuma aihe. Sitten (6.8.2009) Soininvaara huolestui, että jos tekijät eivät saa nykymalliin tuloja, se hänen ymmärtääkseen tarkoittaa, että kirjojen kirjoittaminen päätoimisena ammattina lakkaa. Pari bloggausta myöhemmin (10.8.2009 ja 14.8.2009), Soininvaara tuntuu jämähtäneen ajatukseen “Kuka maksaa kirjailijalle” (29.8.2009).
Tähän kuoppaan tekijänoikeuskeskustelu tuntuu yleisemminkin lankeavan. Jos nyt ei ehkä levy-yhtiöt, ja muusikoistakaan ei tiedä, mutta ainakin kirjailijat tuntuvat taholta, jota vastaan kukaan ei toki halua olla. Joten moraalisesti tuntuu, että ei nyt kirjalijan ammatilta sovi viedä ansaintamahdollisuuksia, joten nykymallin tekijänoikeudet on säilytettävä. Asia on selvä, mielipide on muodostettu, ja muu keskustelu on turhaa.
Mutta entä jos koko tarina ei ollutkaan tässä?
Tekniikan kehittyminen tekee kopioinnin koko ajan helpommaksi. Siitä ei pääse mihinkään. Uutisten mukaan nuorempi sukupolvi kopioi koko ajan enemmän ja enemmän, mikä sopii yhteen sen kanssa että kopiointi on koko ajan yhä helpompaa. En itsekään oikein tiedä mitä mieltä olisin asiasta moraalisesti, varsinkin jos moraalikysymys rajataan sopivasti (kärjistetysti: “Onko oikein viedä leipä kirjailijoilta?”). Mutta alkaa tuntua että oli tästä kysymyksestä kumpaa mieltä tahansa, sillä ei oikeastaan ole väliä.
Väliä on sillä, että jos kansa joka tapauksessa enenevässä määrin kopioi, mitä asialle aiotaan tehdä? Kuinka kattavia valvonta- ja urkintajärjestelmiä halutaan pystyttää, että verkossa kopioivat saataisiin kiinni rysän päältä? Kuinka kovia rangaistuksia niinkin kauheista rikoksista, kuten elokuvan tai kirjan kopioiminen, halutaan alkaa jakelemaan?
Jos rangaistukset eivät ole kovin kovia, eikä kiinnijäämisen riski kovin korkea, eiköhän kansa jatka kopioimista entiseen malliin. Kopionnista tullee suunnilleen yhtä paheksuttava rikkomus kuin punaisia valoja päin kävelemisestä. Onko tässä tapauksessa juuri väliä, onko kopiointi muodollisesti laillista vai laitonta, jos sitä kuitenkin laajamittaisesti tehdään.
Jos taas lähdetään kovemmalle linjalle, niin en voi välttyä ajattelemasta että pystytettävät valvonta- ja rangaistusjärjestelmät olisivat yhteiskunnalle paljon suurempi ongelma kuin se, mitä niillä lähdettiin ratkaisemaan.
Juuri sitä tuo ensimmäiseksi mainitsemani Peter J. Olssonin kirjoitus sanoi.
Jaa että BitTorrent Certified
Käveleskelinpä tuossa kauppakeskus Sellossa eräänä iltana, ja elektroniikkaliikkeissä sattui silmään ulkoisia verkkolevyjä, ja reitittimiä, ja mitä lie sälää, joissa oli tarra “BitTorrent Certified”. Ja tosiaan, BitTorrentilla näkyy olevan sertifiointiohjelma. Piti ihan pysähtyä miettimään että mitä tämä oikein tarkoittaa. Kaverini J. kiteytti: “se tarkoittaa että bittorrent.com-taho on testannut laitteen ettei se kyyki vaikka warettaisi kaista punaisena”.
Oli myös ulkoisia verkkolevyjä, joissa on web-käyttöliittymällä käytettävä BitTorrent asiakasohjelma. Tietokoneen voi sammuttaa, ja jättää pelkän kovalevyn yöksi lataamaan. Nerokasta. Voi ladata vaikka äänikirjan, jonka ruotsalainen kirjailija Unni Drougge kannanottonaan pisti jakoon.
Hiukkasen tuntui, että tekniikka on päässyt kehittymään nopeammin kuin olen perässä pysynyt.
Koulukiusaamisesta ja -ammuskelusta
Kirjoitin aikaisemmin kouluammuskeluista. Jatkanpa.
Redditin tuoreeseen koulukiusatun itsemurhaan liittyvän uutisen keskustelussa oli varsin pysäyttävä kommentti. Kirjoittaja kertoo pitkään jatkuneesta koulukiusaamisestaan
“I was tortured from the time I was 7 to 17 by my peers; all of them. I was the person to fuck up if you wanted some props and laughs from everyone else. We’re talking verbal lashing, physical confrontations, te works. I’d be jumped by 4 or 5 football guys at once, beaten up in the middle of the school foyer and teachers never battered an eye.”
joka käytännöllisesti lakkasi Columbinen kouluammuskelun jälkeen.
“The day Columbine happened, random people kept coming up to me, apologizing. It was so bizarre! The violence level dropped propitiously and the last 1/2 of my Senior year was actually … not enjoyable but not tormenting, either.”
Kiusaajat säikähtivät niin pahasti, kun Columbinessa kaksi koulukiusattua tuli kouluun ampumaan kiusaajiaan (ja mahdollisesti muitakin, vaikkakin täysin syrjityn näkökannalta enemmän tai vähemmän koko yhteisö tuntuu syylliseltä), etteivät enää uskaltaneet kiusata kirjoittajaa. Lopun kouluajastaan kirjoittaja sai olla rauhassa. Ei hän tietenkään päässyt osaksi sosiaalisia piirejä, mutta se, ettei aktiivisesti rääkätä vaan annetaan olla omissa oloissan, on jo huima parannus.
Aloin miettimään uutisointia ja omia menneitä käsityksiäni näistä. Columbinen kouluammuskelusta toki aikanaan (siitähän on jo 10 vuotta) uutisoitiin Suomessakin, ja joskus 2003 tienoilla katsoin Michael Mooren elokuvankin aiheesta. Silloisesta uutisoinnista muodostin lähinnä käsityksen, että ne jenkkejä, siellä on hulluja, jotka jopa ammuskelee kouluissa. Mooren elokuvakin keskittyi, sikäli mikäli minä siitä jotain muistan, sen kauhistelemiseen miten helposti aseita saa käsiinsä.
Homman varsinainen juoni, että Columbinenkaan kouluammuskelua ei voikaan kuitata vain sillä että ne olisivat hulluja amerikkalaisia, aukesi minulle vasta viime vuonna. Että kyseessä on enemmän tai vähemmän koko elämänsä ajan piinattujen sielujen viimeinen kosto sille ainoalle, ja kurjalle, elinympäristölle jonka he tiesivät.
Näemmä itsellä kesti 9 vuotta päästä perille mistä hommassa on kyse. Kiusaamisesta. Ehkä Suomen Kuvalehden hieno haastattelu aiheesta, ja Matti Saaren äidin haastattelu auttavat perehtymään tähän kantaan. Omien sanojensa mukaan Columbinen tapahtumat ovat arvoitus myös Tuomas Holopaiselle, mutta laulun Kinslayer sanoista voisi kyllä saada toisenlaisenkin kuvan. Ehkä sanat voi lukea kahdelta eri suunnalta.
Katie Melua, ja 12 tai 13.7 miljardia vuotta
Ensin musiikkivideo:
Sitten, fyysikon kommentin jälkeen artistin itsensä päivittämä versio:
Going Postal tuli
Aimmin mainitsemani kirja Going Postal tuli postissa keskiviikkona. Eli 8 arkipäivää tilaamisesta. Hassua muuten, vertaa.fi:n mukaan Suomessa kirjaa myy halvimmalla adlibris.com, hintaan 10.80 + 2.90 postikuluja = 13.70 euroa. Itse tilasin kirjan Amazonista käytettynä hintaan $3.25 + $12.49 postikuluja = $15.74, mikä dollarin kurssin mukaan on noin 11.50 euroa.
Heidi Hautala, homeopatia ja James Randi
Ensinnäkin, James Randin varsin viihdyttävä puhe homeapatiasta.
Toiseksi, Heidi Hautala on (10 vuotta sitten) pitänyt varsin, eee, mielenkiintoisen puheen. Hulvattomimmat kohdat löytyvät puheen loppupuolelta. Esimerkiksi:
“…trials for the registration of homeopathic medicinal products have to respect the peculiarities of these medicines…”
(Kuten sitä, ettei niillä ole muuta vaikutusta kuin placebo-vaikutus?)
“It has to be born in mind that millions of EU citizens see homeopathic medicinal products as valuable medicines…”
(Joten heitä pitäisi suojella puoskarien huijauksilta?)
“…I think the EU should allow for fantasy names for homeopathic medicines and delete the discriminative demand that now exists in the directives to label homeopathic and anthroposophic medicinal products to be “without approved therapeutic indication”. A more neutral wording like “registered homeopathic medicinal product” should be enough.”
Onko Hautala ihan kahjo?
Saatanan tunarit
Poliisi oli sitten pistänyt w3c.org:n lapsipornosuodatuslistalleen. Asiasta uutisoivat ainakin Tietokone ja Piraattipuolue.
W3C, eli The World Wide Web Consortium, on webin (teknisiä) standardeja ylläpitävä kansainvälinen konsortio. Jos koko www:stä pitäisi asiallisempaa ja luotettavampaa (ja vähälapsipornoisempaa) sivustoa etsiä, niin hankalaksi menisi.
Going postal
Wikipedian mukaan going postal on slangi-ilmaisu raivohulluuskohtaukselle. Vuodesta 1983 eteenpäin jenkeissä on tapahtunut 13 kappaletta postitoimistoammuskeluja, eli postityöntekijä on kilahtanut ja tullut aseen kanssa työpaikalleen riehumaan. Myös muilla työpaikoilla kuin posteissa on tapahtunut ammuskeluja, ja kouluammuskeluja USA:ssa tapahtuu joitakin vuosittain.
Näistä tapahtumista lehtimies Mark Ames on kirjoittanut kirjan Going Postal: Rage, Murder, and Rebellion: From Reagan’s Workplaces to Clinton’s Columbine and Beyond. En ole kirjaa vielä lukenut, mutta Amazonin arvostelujen ja parin muun perusteella muodostuu jonkinlainen käsitys kirjan sisällöstä.
Ilmeisesti Mark Ames esittää että motiivi työpaikka-ammuskeluihin löytyy siitä että kilahtanut työntekijä on ollut syrjityssä asemassa, saanut kaikkein pahimmat hanttihommat, ollut pomon ja ehkä työyhteisön simputtama. Lainauksia Amazon-kommenteista: “Ames offers in-depth portrayals, so we come to know them as ordinary human beings oppressed and stressed to the breaking point by a ruthless corporate or school environment.” ja “In the end, when the institution takes everything including truth, compassion and dignity, the rational response is rage, murder and rebellion.”
Sitten seuraa radikaali veto: Ames vertaa nykypäivän uutisointia ja keskustelua siihen, miten 1800-luvun Amerikassa (ennen kuin orjuus lakkautettiin 1860-luvulla) suhtauduttiin orjakapinoihin. Amesin mukaan sen aikainen media osasi arvailla syiksi lähinnä orjien kiittämättömyyttä, petollisuutta, sisäsyntyistä pahuutta.
Hesari ja Iltalehti kertovat että Matti Saari oli koulukiusattu, sen sijaan koulun, jossa Saari oli opiskellut, rehtori ei ollut asiasta tietoinen. Sivumennen sanoen kaikkein lahjakkain kommentti koulukiusaamisesta tulee Myllypuron ala-asteelta: “Vanhemmat ovat viestittäneet, että koulukiusaamista on ollut ja se on vanhempien näkökulma. He näkevät asian omalta kannaltaan.”
Joillekin bloggaajille (esimerkiksi Mikki, Caideman) yhteys kiusaamisen ja viimeisen aseellisen kapinan välillä on selvä. Samoin Hesarin ja vaikka Osmo Soininvaaran blogin keskusteluissa osa keskustelijoista näyttää selvästi hahmottavan kiusaamisen yhteyden ammuskelijan motiiveihin. Osa taas ei, ja he ovat joko ymmällään, tai etsivät syitä siitä että ammuskelija oli paha, ihmisvihamielinen, iljettävä tyyppi. Hesarin uutinen “Kouluampuja hyökkää yhteisöään vastaan” antaa vaikutelman että amerikkalainen valtavirtatutkimuskin lähenee ainakin jossain määrin Amesin ajatuksia.
Kun lukee kommentteja joissa ammuskelija demonisoidaan yksikäsitteisen pahaksi ja ihmisvihamieliseksi yksilöksi, tai syytetään musiiikkia ja tietokonepelejä, tai aseiden saatavuutta, ne muuttuvat paljon koomisemmiksi jos kuvittelee samoja kommentteja etsimään 1800-luvun orjakapinoiden syitä orjien pahuudesta ja ihmisvihamielisyydestä, mustasta musiikista ja tanssista, ja pohtimaan miten tehokkaammin rajoitetaan orjia saamasta haltuunsa aseita.
Tilasin tuon kirjan, viikon päästä saapunee.
Kapitalistinen työnväenpuolue?
Tämän Taloussanomien artikkelin jälkeisissä kommenteissa (9. kommentti) joku pistää asiat kapitalistisen “työväenpuolueen” syyksi. Tarkoittaako tuo nyt sitten Demareita vai Kokoomusta, kertokaa minulle?
“You calculated, but failed to shut up”
Kerrassaan mainio tarina kvanttimekaniikan merkityksen pohtimisesta, ja tuon pohtimisen historiasta. On useita tulkintoja siitä mitä kvanttimekaniikan kööpenhaminalaistulkinta tarkallleen tarkoittaa, mutta olen niin samaa mieltä että se rooli jota se pitkin viime vuosisataa näytteli, ja edelleen tuntuu näyttelevän kvanttimekaniikan perusoppikirjoissa “has got to be one of the most embarrassing wrong turns in the history of science.”
Keikkaraportti
Kävin äsken Ilkan kanssa Kokossa (Camdenissa, Mornington Crescent metroaseman vieressä) katsomassa konserttia jossa soittivat Tyr (Fär-saaret), Eluveitie (Sveitsi), Moonsorrow, Korpiklaani ja Ensiferum. Webissä luki että ovet aukeavat viideltä, mutta eihän nyt rock-konserttiin viideltä voi mennä. Olin paikalla n. 20 yli 7, ja missasin kaksi ekaa bändiä, ja Moonsorrowstakin alun. Olisi pitänyt mennä ainakin ennen kuutta. Tilaisuus myös loppui hiukan ennen yhtätoista. Vaikken nyt osannutkaan sopeutua kunnolla täkäläiseen aikataulutukseen, kannatan silti tällaista Suomeenkin.
No, kun ulkomaiset jäi näkemättä, tapahtumassa oli erittäin suomifiilis. Kaikki kolme bändiä lauloivat osin suomeksi. Hupaisaa on olla paikalla, kun jätkä istuu puupökkelöllä, lapikkaat jalassa, hoilaa “Paljon on koskessa kiviä“, tilaisuus on metallikonsertti, permannolla on meneillään mosh-pit (ystävällismielinen, ei mitenkään raju) ja tämä tapahtuu ihan maineikkaassa teatterissa (paikalla esiintyneet mm. Chaplin, Sex Pistols, Clash, Madonna, Prince) ja yleisöäkin on tuhat tai pari. Korpiklaanin ja Ensiferumin välillä PA:sta tuli Loiria.
Permannon yleisö myös melkein jatkuvalla syötöllä kannatteli ihmisiä päällään ja siirteli etuosaan, missä järkkärit koko ajan, usean tunnin ajan, brittiläisen kärsivällisesti ja kohteliaasti ottivat kansalaiset vastaan, laskivat maahan etuaidan ja lavan väliin, ja ohjasivat heidät sivuun, josta ihmiset ilmeisesti pääsivät kiertämään takaisin permannolle. Mitään vihaisen ilmeen tai nyrkinheristyksen tapaista ei järkkäreiden suunnalta näkynyt. Maksavia asiakkaita siinä selvästi palveltiin.
BBC pingviineistä
BBC:n tuore pätkä pingviineistä on kyllä komeaa katsottavaa, ja pistää hyvälle mielelle.
Salaiset sensuurilistat
Tämä ei ehkä ole ihan reilu veto, mutta tulipahan mieleen kun Helsingin yliopiston Tietojenkäsittelytieteen laitos mainostaa “Linux on täältä kotoisin“, niin Oulun yliopiston Tietojenkäsittelytieteiden laitos voisi manostaa “Lindén on täältä kotoisin”.
Syyttömiltä oululaisilta anteeksi pyytäen.
Lisäys: Nettisensuurikeskustelusta on näemmä sanomalehti Pohjalainen kirjoittanut oikein asiallisesti (pdf). Sivulla on pääjuttu, ja sen alla toinen juttu samasta aiheesta.
Keskittymisen ja ajattelun psykologiaa
Tämä artikkeli käsittelee keskittymisen ja ajattelun ja vaikeiden ongelmien ratkaisemisen psykologiaa, tietenkin lähtokohtana pääasiassa ohjelmointi. Se on kiehtovinta mitä olen aiheesta pitkään aikaan lukenut. Artikkeli on 13 (web)sivua pitkä.
Lisäys: Ajatustyöläisen keskittymisestä sinänsä olen aikaisemminkin lukenut mm. Lasun “Kammoksu keskittyneen koodarin keskeyttämistä” ja Paul Grahamin “Holging a Program in One’s Head“. Yllämainitussa artikkelissa on (minulle) uutta (1) se että näistä ajattelun moodeista voidaan vetää yhteys neurotieteeseen: aivokuviin ja hormoneihin. Ja (2) erityisen hurja oli väite että normaali työyhteisö ei tuppaisi sietämään ryhmää joka on jatkuvasti flowssa, tuottava ja työssään viihtyvä, että tämä muun yhteisön paine olisi olennainen tekijä siinä miksi flowssa olevan tiimin rakentaminen on niin vaikeaa. Molemmista kohdista, jos ehtisi, tekisi mieli kaivella missä määrin kyseessä on kirjoittajan omat ajatukset, missä määrin asioista on julkaistuja tutkimuksia.
Yäk en syö
Olen välillä yrittänyt tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin, ja työkaverit ovat kiitelleet intoani ravintolassa kysellä että mikä olisi listalta kaikkein peribrittiläisin valinta. Steak and kidney suet pudding (“liha-munuais-munuaisrasvapiiras”?) pubissa syötynä ei ollut kovin kaksista, mutta tavallisesti nuo ovatkin valmistavaraa ja vain lämmitetään pubin keittiössä. “Haggis, neeps and tatties” (“Haggis nauriiden ja perunoiden kera”) Edinburghissa italialaisen delin alakerrassa olevassa italialaishenkisessä (mustaa nahkaa ja kromia) ravintolassa, enempi gourmee-versioituna annoksena, oli kerrassaan mainiota. Kerran täällä vieraili tällaisen kirjankin kirjoittanut kiinalainen kaveri, ja vieraalta sitten tiedusteltiin että minkälaiseen paikkaan hän tykkäisi mennä syömään. Vieras vältteli ottamasta kantaa, kaikki kävisi hyvin, mitä te muut ajattelette. Minä sitten hihkaisin että no brittiläistä ruokaa, joo. Sausage & Mash cafeen (ynh, flashisivu) Islingtoniin sitten pomo meidät vei. Erityisesti lammas-minttu-makkarat olivat hyviä, ja perunamuusin seuraksi sai vielä valitta mm. muussattuja herneitä. Siis hernemuussia. Melko hyvää, vaikkakaan ei täysin erilaista kuin söisi hernekeittoa purkista.
Mutta tänään UCL:n ruokalassa ollut lampaanmaksa oli niin kauhean makuista etten yksinkertaisesti pystynyt syömään.
Lontoo, UCL, maantiede
Ainiijjoo, enpä ole muistanut blogilleni kertoa. Aloitin viime toukokuusta työt Lontoossa, UCL:ssä, Maantieteen laitoksella. Työnkuvana on “kehittää nopeita heijastusoperaattoreita kaukokartoitusaineiston ja ekosysteemi(hiilen kierron)mallien yhteen kytkemiseksi”. Kasvillisuuden valonheijastusmallia kutsutaan tässä yhteydessä operaattoriksi, sillä täällä ekosysteemimalleja ja satelliittikuvia yritetään yhteiskäyttää data-assimilaation viitekehyksessä. Eli ekosysteemiamallin ei anneta tuottaa sellaista kasvillisuutta joka heijastusmallin mukaan heijastaisi valoa kovin eri tavalla kuin mitä satelliittikuvista näkyy. Simppeleimmillään data-assimilaatiota voi tehdä Kalman filtterillä, ja tässä tapauksessa heijastusmalli ottaa tuon havainto-operaattorin H roolin tuolla. Tavallinen Kalman filtteri olettaa H:n lineaariseksi, ja heijastusmallit eivät ole lineaarisia minkään järkevän ekosysteemimallin tilamuuttujan suhteen, joten käytetään jotain Kalman filtterin muunnettuja versioita, mutta siis näin.
Matematiikkavideoita
Lyhyt ja selkeä video Möbius-muunnoksista. Aikanaan noita jauhettiin kurssilla Funktioteoria I viikkotolkulla. Nyt ne voi tuosta katsoa alle 3 minuutissa.
Sitten pidempi topologinen video.
Tshernobylissa sieni yhteyttää gammasäteilyä
Ilmeisesti Tshernobylin reaktorin raunioista on löydetty sieni joka pystyy pigmenttiensä avulla ottamaan energiaa gammasäteilystä, jota sienen kasvupaikalla on suuria määriä. Mahdollisesti samanlaisia sieniä on löydetty myös toimivien ydinvoimaloiden vesikierrosta. Linkkejä: Wikipedia, Science News, PLos ONE.
